Tämä kirjoitus lyhyesti
- Affiliate-markkinointi ei ole ensisijaisesti teknologiaa, trackingia tai kumppanuusmarkkinointia. Se on yksi tapa ostaa ja myydä mediaa.
- Affiliate-verkoston tärkein tuote ei ole seurantajärjestelmä. Sen tärkein tuote on pääsy laajaan mediapooliin.
- Affiliate saattaa olla maailman ainoa mediaostamisen malli, jossa mainostaja voi ostaa lähes koko internetin yhdellä sopimuksella.
- CPA ei tee affiliatesta omaa erillistä markkinointikanavaansa. CPA on hinnoittelumalli, jossa kaupallinen riski jaetaan eri tavalla kuin perinteisessä mediaostamisessa.
- Kun affiliate ymmärretään mediaostamisena eikä teknologiana, myös affiliate-ohjelmia johdetaan fiksummin: oikeita medioita, oikeisiin ostopolun vaiheisiin, oikealla palkkiomallilla.
Mielestäni affiliate-markkinoinnin suurin ongelma ei ole attribuutio, tracking tai evästeet. Suurin ongelma on, että koko ala käyttää väärää sanastoa kuvaamaan itseään. Verkostot puhuvat teknologiasta, julkaisijoista, trackingeista ja komissioista, vaikka todellisuudessa ne myyvät samaa asiaa kuin muutkin mediatoimijat: pääsyä yleisöihin. Affiliate ei ole ensisijaisesti teknologiaa. Se on mediaostamisen kaupallinen malli.
Miksi kirjoitan tämän?
Affiliate-markkinoinnista puhutaan usein liian kapeasti. Se nähdään teknisenä seurantamallina, kumppanuuskanavana, alennuskoodien hallintana tai jonkinlaisena verkkokaupan lisämyyntikoneena. Kaikki nämä voivat olla osa affiliate-markkinointia, mutta ne eivät vielä selitä, mistä kanavassa oikeasti on kyse.
Olen yhä vahvemmin sitä mieltä, että affiliate-markkinointi ymmärretään monessa yrityksessä väärin siksi, että ala itse puhuu siitä väärillä käsitteillä. Kun puhumme trackingeista, evästeistä, attribuutiomalleista, publisher ID:istä ja komissioista, keskustelu siirtyy nopeasti tekniseen kerrokseen. Se on tärkeä kerros, mutta se ei ole tuotteen ydin. Se ei ole syy, miksi mainostaja käyttää rahaa affiliate-markkinointiin.
Yksikään markkinointijohtaja ei herää aamulla ja ajattele: “Tarvitsenpa tänään uuden tracking-pikselin.” Hän ajattelee, että yritys tarvitsee lisää näkyvyyttä, uusia asiakkaita, parempaa jakelua, enemmän kaupallista vaikuttavuutta ja tehokkaampaa tapaa ostaa mediaa. Affiliate vastaa juuri tähän tarpeeseen, mutta ala on pitkään paketoitu tavalla, joka saa sen näyttämään teknologialta eikä mediaostamiselta.
Tässä piilee koko ongelma. Affiliate ei ole irrallinen markkinoinnin sivuhuone, jossa puuhaillaan linkkien, alekoodien ja evästeiden kanssa. Se on yksi tapa ostaa mediaa. Se on tapa ostaa näkyvyyttä, luottamusta, yleisöjä, sisältöjä, vertailuja, suosituksia ja kaupallista vaikutusta ostopolun eri vaiheista. Ero perinteiseen mediaostamiseen ei ole siinä, mitä ostetaan. Ero on siinä, miten siitä maksetaan.
Affiliate-markkinointi kärsii identiteettiongelmasta
Jos kysyy kymmeneltä markkinoijalta, mitä affiliate-markkinointi on, saa todennäköisesti kymmenen hieman erilaista vastausta. Yksi sanoo, että se on kumppanuusmarkkinointia. Toinen sanoo, että se on suoritusmarkkinointia. Kolmas puhuu verkostoista. Neljäs puhuu alennuskoodeista. Viides puhuu vaikuttajista. Kuudes puhuu cashbackista ja seitsemäs kuponkisivustoista.
Kaikki nämä vastaukset voivat olla osittain oikein, mutta ne katsovat asiaa palasina. Affiliate-markkinointi ei ole yksi julkaisijatyyppi, yksi teknologia tai yksi attribuutiomalli. Se on kaupallinen infrastruktuuri, jonka avulla mainostaja voi ostaa mediaa monesta eri ympäristöstä tulospohjaisesti.
Tämä määritelmä on paljon vahvempi kuin perinteinen “affiliate on kumppanuusmarkkinointia” -selitys. Kumppanuusmarkkinointi on kyllä käyttökelpoinen termi, mutta se on myös epämääräinen. Kumppanuuksia voi olla sponsoroinnissa, vaikuttajamarkkinoinnissa, jälleenmyynnissä, B2B-myynnissä, teknologiaintegraatioissa ja melkein missä tahansa kaupallisessa yhteistyössä. Se ei vielä kerro, mitä affiliate-markkinoinnissa ostetaan.
Mediaostaminen kertoo. Affiliate-markkinoinnissa ostetaan mediaa. Se voi olla toimituksellista mediaa, hakukoneoptimoitua sisältöä, yhteisöjä, vaikuttajien yleisöjä, sähköpostilistoja, tarjousmediaa, vertailupalveluja tai ostoa tukevia teknologisia ympäristöjä. Nämä kaikki ovat medioita, koska ne vaikuttavat siihen, mitä asiakas näkee, mihin hän luottaa ja mistä hän lopulta ostaa.
Affiliate-verkosto ei myy teknologiaa
Tämä on mielestäni koko alan suurin väärinymmärrys: affiliate-verkosto ei ensisijaisesti myy teknologiaa. Se myy pääsyn mediaan. Teknologia on vain infrastruktuuri.
Totta kai teknologia on välttämätöntä. Ilman seurantaa ei voida mitata myyntejä. Ilman raportointia ei voida optimoida ohjelmaa. Ilman maksuliikennettä julkaisijoille ei voida maksaa palkkioita. Ilman attribuutiota ei voida päättää, kenelle arvo kuuluu. Mutta nämä ovat mahdollistajia. Ne eivät ole varsinainen tuote.
Ajatellaan Google Adsia. Kukaan ei sano ostavansa Googlelta algoritmia, vaikka algoritmi on koko järjestelmän ytimessä. Mainostaja ostaa näkyvyyttä hakutuloksissa ja Googlen mainosverkostossa. Ajatellaan Metaa. Kukaan ei sano ostavansa Ads Manageria, vaikka se on työkalu, jonka kautta kampanjat rakennetaan. Mainostaja ostaa pääsyn Metan yleisöihin. Ajatellaan televisiota. Kukaan ei sano ostavansa lähetystekniikkaa. Mainostaja ostaa tavoittavuutta ja huomiota.
Sama pätee affiliateen. Mainostaja ei osta dashboardia. Hän ei osta pikseliä. Hän ei osta evästettä. Hän ostaa pääsyn medioihin, joilla on yleisöä, luottamusta, sisältöä, hakukonenäkyvyyttä, yhteisöjä tai ostoaikeessa olevia käyttäjiä.
Kun tämän ymmärtää, affiliate-verkoston rooli muuttuu olennaisesti. Se ei ole vain tekninen välittäjä mainostajan ja julkaisijan välissä. Se on mediamyyntitalo, mediapooli ja kaupallinen käyttöjärjestelmä samassa paketissa. Se kokoaa medioita, tekee niistä ostettavia, mittaa niiden tuottamaa arvoa ja mahdollistaa palkkion maksamisen toteutuneen tuloksen perusteella.
Affiliate-verkoston todellinen tuote on mediapooli
Kun mainostaja liittyy affiliate-verkostoon, hän saa parhaimmillaan pääsyn laajaan mediapooliin. Tämä pooli voi sisältää hyvin erilaisia toimijoita: valtakunnallisia mediataloja, paikallisia medioita, blogeja, YouTube-kanavia, TikTok-vaikuttajia, Instagram-sisällöntuottajia, podcasteja, sähköpostiuutiskirjeitä, hintavertailuja, cashback-palveluja, voucher-sivustoja, selainlaajennuksia, niche-yhteisöjä ja tulevaisuudessa myös AI-agentteja.
Yksittäisinä ostettuna tämä kokonaisuus olisi monelle mainostajalle mahdoton hallita. Jokainen media vaatisi sopimuksen, neuvottelun, materiaalit, laskutuksen, raportoinnin, seurannan ja optimoinnin. Affiliate-verkosto tekee tästä ostettavan kokonaisuuden. Se paketoi hajallaan olevan median yhdeksi kaupalliseksi markkinapaikaksi.
Tässä on affiliate-markkinoinnin valtava, mutta usein aliarvostettu kilpailuetu. Se ei rajoitu yhteen mediaympäristöön. Google tarjoaa pääsyn Googlen ekosysteemiin. Meta tarjoaa pääsyn Metan ekosysteemiin. TikTok tarjoaa pääsyn TikTokiin. Sanoma tarjoaa pääsyn omiin medioihinsa. Affiliate-verkosto voi parhaimmillaan tarjota pääsyn kaikkiin näihin liittyviin julkaisijatyyppeihin ja vielä paljon muuhun.
Siksi uskallan sanoa näin: affiliate saattaa olla maailman ainoa mediaostamisen malli, jossa mainostaja voi ostaa lähes koko internetin yhdellä sopimuksella.
Tämä ei tarkoita, että kaikki internetin media olisi automaattisesti laadukasta tai että kaikki julkaisijat kannattaisi hyväksyä mukaan ohjelmaan. Päinvastoin. Juuri siksi affiliate-ohjelmaa pitää johtaa aktiivisesti. Mutta potentiaali on poikkeuksellinen. Yhdellä mallilla voidaan ostaa mediaa ostopolun eri vaiheista, eri yleisöiltä, eri formaateissa ja eri kaupallisilla rooleilla.
CPA ei tee affiliatesta eri markkinointikanavaa
Yksi yleisimmistä väärinkäsityksistä liittyy hinnoitteluun. Affiliate-markkinoinnista sanotaan usein, että se eroaa muusta markkinoinnista, koska siinä maksetaan vain tuloksista. Tämä on totta, mutta se ei tee affiliatesta erillistä maailmaa. Se tekee siitä erilaisen kaupallisen mallin.
Sama media voidaan myydä CPM-mallilla. Sama media voidaan myydä CPC-mallilla. Sama media voidaan myydä CPA-mallilla. Sama media voidaan myydä myös kiinteällä kampanjahinnalla, hybridillä tai näkyvyyden ja tulospalkkion yhdistelmällä. Media ei muutu sen mukaan, miten siitä maksetaan. Ainoastaan kaupallinen riski muuttuu.
Perinteisessä mediaostamisessa mainostaja maksaa usein etukäteen näkyvyydestä, klikeistä tai kampanjapaikasta. Jos kampanja ei tuota myyntiä, riski jää mainostajalle. Affiliate-markkinoinnissa osa tästä riskistä siirtyy medialle. Julkaisija käyttää omaa yleisöään, sisältöään, hakukonenäkyvyyttään tai yhteisöään ja saa palkkion vasta, kun sovittu tulos syntyy.
Tämä riskinjako on affiliate-markkinoinnin kaupallinen ydin. Se ei tarkoita, että media olisi ilmaista. Se ei tarkoita, että julkaisijan työ olisi vähemmän arvokasta. Päinvastoin. Jos media kantaa enemmän riskiä, sen pitää voida myös ansaita hyvin silloin, kun se tuottaa tulosta.
Tästä syystä liian matalat komissiot, epäselvät ehdot ja huonosti konvertoivat verkkokaupat tappavat laadukkaan affiliate-median nopeasti. Hyvä media ei anna näkyvyyttään ilmaiseksi vain siksi, että mainostaja haluaa maksaa vasta tuloksesta. Tulospohjainen malli toimii vain, jos molemmilla osapuolilla on realistinen mahdollisuus voittaa.
Affiliate ei kilpaile vain muiden affiliate-verkostojen kanssa
Yksi syy affiliate-markkinoinnin aliarvostukseen on se, että ala vertaa itseään liian usein itseensä. Verkostot vertaavat itseään toisiin verkostoihin. Ohjelmat vertaavat itseään muihin affiliate-ohjelmiin. Julkaisijatyypit vertailevat komissioita keskenään. Tämä on ymmärrettävää, mutta markkinointijohtajan näkökulmasta liian kapea katsantokanta.
Mainostajan mediabudjetissa affiliate kilpailee Googlen, Metan, TikTokin, ohjelmallisen ostamisen, mediatalojen, vaikuttajamarkkinoinnin, sähköpostikumppanuuksien ja muiden näkyvyyttä myyvien kanavien kanssa. Markkinointijohtaja ei mieti vain, käyttääkö hän Awinia, Tradedoubleria, Daisyconia, Impactia tai jotain muuta verkostoa. Hän miettii, mihin mediabudjetti kannattaa sijoittaa.
Tässä keskustelussa affiliaten pitäisi olla paljon vahvemmin mukana. Se ei ole tekninen lisäkanava, joka avataan verkkokaupan sivuun. Se on vaihtoehtoinen tapa ostaa mediaa. Usein vielä kaupallisesti erittäin järkevä tapa, koska se mahdollistaa riskin jakamisen ja laajan mediakentän hyödyntämisen yhdellä mallilla.
Affiliate ei siis kilpaile vain toisten affiliate-verkostojen kanssa. Se kilpailee samasta eurosta kuin Google ja Meta. Tämä on tärkeä oivallus, koska se pakottaa alan puhumaan mainostajan kieltä. Mainostaja ei osta “affiliatea” siksi, että affiliate kuulostaa kiinnostavalta. Hän ostaa kasvua, näkyvyyttä, tehokkuutta, uusia asiakkaita ja parempaa tuottoa mediabudjetille.
Julkaisija ei ole vain publisher. Hän on media.
Affiliate-alan sanasto tekee hallaa myös julkaisijoille. Sana “publisher” on teknisesti käyttökelpoinen, mutta se latistaa todellisuutta. Moni julkaisija ei ole vain linkin lisääjä tai liikenteen lähde. Hän on media.
Jos joku rakentaa vuosien ajan hakukonenäkyvyyttä, asiantuntijasisältöjä, uutiskirjettä, videosisältöä, yhteisöä tai luottamusta tietyn yleisön kanssa, hän on rakentanut mediaomaisuutta. Kun mainostaja saa näkyvyyttä tässä ympäristössä, hän ei osta linkkiä. Hän ostaa pääsyn yleisöön ja vaikutusvaltaan.
Tämä muuttaa myös sen, miten julkaisijoita pitäisi kohdella. Laadukas media ei innostu geneerisestä ohjelmasta, matalasta komissiosta ja epäselvistä ehdoista. Se haluaa tietää, miksi juuri tämä mainostaja on kiinnostava sen yleisölle. Se haluaa konvertoivan verkkokaupan, hyvän tuotteen, kilpailukykyisen tarjouksen, luotettavan seurannan ja kaupallisen mallin, joka vastaa sen työn arvoa.
Jos affiliate-ohjelma kohtelee kaikkia julkaisijoita samalla tavalla, se ei johda mediaa. Se hallinnoi listaa. Tämä on iso ero. Mediaportfolion johtaminen tarkoittaa, että eri medioiden roolit tunnistetaan. Sisältömedia, vaikuttaja, vertailupalvelu, voucher-sivusto ja cashback-palvelu eivät tee samaa työtä. Niitä ei pidä myöskään palkita, mitata tai aktivoida samalla tavalla.
Ostopolun eri vaiheissa tarvitaan eri medioita
Yksi affiliate-markkinoinnin suurimmista vahvuuksista on sen kyky toimia koko ostopolun matkalla. Tämä jää usein piiloon, koska raportoinnissa huomio kiinnittyy helposti viimeiseen klikkiin. Viimeinen klikki näkyy selvästi. Se on helppo mitata. Se on helppo palkita. Mutta se ei aina kerro, kuka loi kysynnän.
Yläfunnelissa affiliate voi tarkoittaa inspiraatiota, sisältöjä, tuotearvosteluja, YouTube-videoita, TikTok-sisältöjä, podcasteja, blogeja, oppaita ja uutiskirjeitä. Nämä mediat eivät aina konvertoi heti, mutta ne voivat esitellä brändin uudelle yleisölle, rakentaa luottamusta ja synnyttää ostoaikeen.
Keskivaiheessa affiliate voi tarkoittaa vertailuja, kategoriakohtaisia oppaita, “paras tuote” -artikkeleita, hintavertailuja, asiantuntijasisältöjä ja muita ympäristöjä, joissa asiakas vertailee vaihtoehtoja. Tässä vaiheessa media auttaa asiakasta ymmärtämään, mikä tuote, palvelu tai kauppa sopii hänen tarpeeseensa.
Alafunnelissa affiliate voi tarkoittaa voucher-sivustoja, cashbackia, selainlaajennuksia, tarjousmediaa ja muita ostoa varmistavia ympäristöjä. Nämä voivat olla hyödyllisiä, mutta niiden rooli on erilainen. Ne eivät välttämättä luo kysyntää, vaan auttavat viimeistelemään tai ohjaamaan jo olemassa olevaa kysyntää.
Ongelmat syntyvät silloin, kun kaikkia näitä medioita mitataan samalla tavalla. Jos ohjelma palkitsee aina viimeisen klikin, se alkaa luonnostaan suosia viimeisen klikin mediaa. Jos taas ohjelma ymmärtää eri medioiden roolit, se voi rakentaa palkkiomallin, joka tukee koko ostopolkua eikä vain sen viimeistä vaihetta.
Hyvä affiliate-ohjelma on mediaportfolio, ei publisher-lista
Kun affiliate nähdään teknologiana, ohjelmaa johdetaan helposti teknologian ehdoilla. Katsotaan, toimiiko tracking. Katsotaan, paljonko myyntiä tuli. Katsotaan, paljonko komissiota maksettiin. Katsotaan, montako publisheria ohjelmassa on. Nämä ovat tarpeellisia mittareita, mutta ne eivät riitä.
Kun affiliate nähdään mediaostamisena, kysymykset muuttuvat. Onko meillä oikeat mediat mukana? Missä kohdassa ostopolkua ne vaikuttavat? Tavoitammeko uusia asiakkaita vai keräämmekö vain olemassa olevaa kysyntää? Palkitsemmeko kysyntää rakentavia medioita riittävästi? Maksammeko liikaa medioille, jotka tulevat mukaan vasta kassalla? Onko ohjelman kaupallinen malli sellainen, että laadukas media haluaa käyttää siihen aikaa?
Tämä on käytännön tasolla valtava ero. Publisher-listan hallinta on passiivista. Mediaportfolion johtaminen on aktiivista. Se tarkoittaa rekrytointia, neuvottelua, aktivointia, segmentointia, komissioeroja, sisältöyhteistyötä, kampanjasuunnittelua ja jatkuvaa analyysiä siitä, mikä media tuo oikeasti lisäarvoa.
Hyvä affiliate-ohjelma ei siis ole mahdollisimman pitkä lista hyväksyttyjä kumppaneita. Hyvä affiliate-ohjelma on rakennettu mediakokonaisuus, jossa eri julkaisijatyypeillä on selkeä rooli. Se näyttää enemmän mediaostamisen strategialta kuin tekniseltä kumppanirekisteriltä.
Teknologia on edelleen tärkeää, mutta sen tehtävä on palvella mediaa
Olisi virhe väittää, ettei teknologialla ole merkitystä. Sillä on valtava merkitys. Hyvä teknologia mahdollistaa joustavat komissiot, tuotekohtaiset palkkiot, uusien ja palaavien asiakkaiden erottelun, kuponkikoodiseurannan, cart lock -ratkaisut, attribuution, kumppanityyppien segmentoinnin ja paremman raportoinnin.
Mutta teknologian tehtävä on palvella mediaostamista. Sen pitää auttaa mainostajaa ostamaan oikeaa mediaa paremmin. Sen pitää auttaa julkaisijaa saamaan oikeudenmukainen korvaus arvosta, jonka hän tuottaa. Sen pitää auttaa verkostoa ymmärtämään, mitä mediapoolissa oikeasti tapahtuu.
Jos teknologia nostetaan itseisarvoksi, keskustelu menee väärään suuntaan. Silloin vertaillaan järjestelmiä, vaikka pitäisi vertailla mediaa. Silloin puhutaan ominaisuuksista, vaikka pitäisi puhua kaupallisesta vaikutuksesta. Silloin myydään infrastruktuuria, vaikka asiakas haluaa ostaa kasvua.
Tämä on ehkä affiliate-alan suurin viestinnällinen virhe. Ala on vuosien ajan yrittänyt todistaa olevansa teknisesti kehittynyt, vaikka sen vahvin myyntivaltti on aina ollut pääsy mediaan tulospohjaisella mallilla.
AI-agentit eivät muuta peruslogiikkaa
Moni pohtii tällä hetkellä, mitä tekoäly tekee affiliate-markkinoinnille. Tämä on tärkeä kysymys, mutta mielestäni siihen vastataan usein liian dramaattisesti. AI-agentit eivät poista affiliate-markkinoinnin peruslogiikkaa. Ne tuovat mukaan uuden mediatyypin.
Jos kuluttaja pyytää tulevaisuudessa tekoälyagenttia etsimään parhaat lenkkarit, vertailemaan vakuutukset tai tilaamaan lemmikkitarvikkeet, agentti vaikuttaa ostopäätökseen. Se valitsee, mitä vaihtoehtoja käyttäjälle näytetään, mihin lähteisiin luotetaan ja minkä palvelun kautta ostos lopulta tehdään. Tämä on mediaa, vaikka käyttöliittymä on erilainen.
Affiliate on aina seurannut kuluttajan huomion liikkeitä. Ensin olivat hakemistot ja sisältösivustot. Sitten blogit. Sitten vertailupalvelut. Sitten sosiaalinen media ja vaikuttajat. Sitten selainlaajennukset ja cashback. Seuraavaksi tulevat AI-agentit, ostosassistentit ja muut uudet käyttöliittymät.
Media muuttuu, mutta kaupallinen kysymys pysyy samana: kuka vaikutti ostopäätökseen ja miten tästä vaikutuksesta maksetaan? Affiliate-markkinointi on luonteeltaan erittäin joustava malli juuri siksi, että se voi liittää uusia mediatyyppejä samaan kaupalliseen infrastruktuuriin.
Miksi tämä määritelmä on tärkeä?
Joku voi ajatella, että kyse on vain sanoista. Onko sillä oikeasti väliä, puhummeko affiliate-markkinoinnista teknologiana, kumppanuusmarkkinointina vai mediaostamisena?
Minusta sillä on valtavasti väliä, koska sanat ohjaavat päätöksiä. Jos affiliate nähdään teknologiana, sitä ostetaan teknologiana. Silloin keskustelu pyörii järjestelmän, trackingin ja hallinnollisten toimintojen ympärillä. Jos affiliate nähdään lisämyyntikanavana, sitä johdetaan helposti “laitetaan päälle ja katsotaan mitä tulee” -mentaliteetilla.
Mutta jos affiliate nähdään mediaostamisen kaupallisena mallina, keskustelu muuttuu strategiseksi. Silloin kysytään, mitä medioita halutaan ostaa, missä kohdassa ostopolkua, millaisella riskinjaolla, millaisella palkkiolla ja millaisella mittaamisella. Tämä nostaa affiliaten samalle pöydälle muiden mediapäätösten kanssa.
Tässä asemassa affiliate-markkinoinnin pitäisi olla. Ei teknisenä jälkikäteen lisättävänä kanavana, vaan osana mediabudjetin suunnittelua. Ei “pienenä performance-lisänä”, vaan yhtenä tapana ostaa kaupallista vaikutusta hajautetusta mediakentästä.
Johtopäätös
Affiliate-markkinointi pitäisi määritellä uudelleen. Ei siksi, että vanhat määritelmät olisivat täysin vääriä, vaan siksi, että ne ovat liian kapeita. Affiliate ei ole vain kumppanuusmarkkinointia. Se ei ole vain suoritusmarkkinointia. Se ei ole tracking-järjestelmä, eväste tai dashboard.
Affiliate on mediaostamisen kaupallinen malli. Mainostaja ostaa mediaa. Julkaisija myy mediaa. Verkosto kokoaa, hallinnoi, mittaa ja kaupallistaa tämän median. Teknologia mahdollistaa kaiken tämän, mutta se ei ole tuotteen ydin.
Kun tämän ymmärtää, affiliate-ohjelmaa ei enää rakenneta pelkän komissiotaulukon ja tracking-pikselin varaan. Sitä rakennetaan kuten mediakokonaisuutta. Mietitään, mitä yleisöjä halutaan tavoittaa, millaisissa ympäristöissä, missä ostopolun vaiheessa, millaisella palkkiomallilla ja millaisella mittaamisella.
Ehkä affiliate-markkinoinnin suurin ongelma ei ole koskaan ollut attribuutio. Ehkä ongelma on ollut se, että ala on kaksikymmentä vuotta yrittänyt myydä infrastruktuuria, vaikka sen todellinen tuote on aina ollut media.
Affiliate ei ole vain markkinointikanava. Se on kaupallinen malli ostaa mediaa.
Lähteet ja viitteet
IAB UK kuvaa affiliate- ja partnerimarkkinointia suoritusmarkkinoinnin kanavina, jotka sijoittuvat vahvasti asiakashankinnan puolelle. Awinin performance marketing -oppaassa affiliate-markkinointi määritellään malliksi, jossa mainostaja maksaa julkaisijalle komission tämän tuottamasta tuloksesta. IAB Australian affiliate-käsikirjassa affiliate määritellään malliksi, jossa digitaalinen julkaisija tai verkkosivusto promotoi verkkokauppaa ja ansaitsee komission myynneistä tai liideistä. Nämä määritelmät tukevat ajatusta siitä, että affiliate-markkinoinnin erityispiirre ei ole yksittäinen mediatyyppi, vaan tulospohjainen kaupallinen malli.
